J: Rakkain vaskipeltomme,
Yhteinen taipaleemme alkoi syksyllä 2008. Rakastuin sinuun ensisilmäyksellä! Uhkeat ja jylhät muotosi sekä upea sisustuksesi vakuuttivat minut upeudestasi kerta kerran jälkeen. Oli upea kokemus työntää avain lukkoosi aina uudestaan ja uudestaan. Edelliset työtilat eivät olleet mitään verratuna sinuun!
Nyt tiemme kuitenkin erkanevat ja on aika sanoi hyvästit. Tuntui kuin olisi hetki vain, kun ensimmäisen kerran astuin kullanhohtoisesta ovestasi sisään, ja nyt sen jo viimeisen kerran suljin. Ei enää koskaan epäonnistunutta suklaakiisseliä, puhumattakaan epäonnistuneesta kinkku-juustopiirakasta. Olen näiden vuosien aikana tullut tietoiseksi mm. siitä että kyllä, mustikkapiirakkaa on mahdotonta tehdä ilman kananmunia ja kyllä, uuni on laitettava päälle heti ensimmäiseksi, jos haluaa saada kaiken valmiiksi puolessatoista tunnissa ja näinollen välttyä vihaisten lasten huudoilta.
Onneksi tämä kuusivuotisen ura lopetettiin kuitenkin asianmukaisesti ruokailemalla ! omnomnom
Mutta nyt väsynyt uranuurtaja ja huipulla lopettanut ex-kerhonohjaaja kiittää, kuittaa ja ottaa huikkaa. (heh heh rimmaa)
RIP VASKIPELTO, EHKÄ KOHTAAMME VIELÄ!
Ps. Jään kaipaamaan myös vaskipellon pianoa ja niitä lukuisia elun ottamia videoita! ♥